Torstai on toivoa täynnä

Sataa sataa ropisee... Sitähän se syksyllä yleensä, mutta kun jo tottui niihin nätteihin syyskeleihin, niin tämä tuntuu niin masentavalta. No, eipä sitä muutenkaan pääsisi nauttimaan ulkoilusta juuri nyt, kun olemme tuon nuorimmaisen kanssa flunssan kourissa. Täytyy varmaan varata viimeistään huomiseksi pikku-neidille lääkäri, on sitä paljon räkäinen tyllerö. Nyt kuitenkin kulutamme aikaa lukemalla kirjoja, oikein urakalla, katselemalla lastenohjelmia ja muuten vaan köllöttelemällä. Iltapäivästä täytyy taas hakea ammattikoululaista koulusta kotiin ja sitten ruuan jälkeen viedä neitiä harkkoihin.

 Niin todellakin, tänään piti selventää hieman näitä meidän perhejuttuja, jotta lukijan olisi helpompi pysyä mukana meidän kuvioissa. Eli, rakas puolisoni Jukka, on yksityisyrittäjä, rakennusalaa. Esikoisemme Lauri, on pian 19 vuotias, valmistui keväällä talonrakentajaksi ja työskentelee tällähetkellä isänsä firmassa. Markus, 16 vuotias, opiskelee ensimmäistä vuotta ammattikoulussa talonrakentajaksi ja hänellä haaveena rakennussuunnittelijan ammatti. Laura, kohta 13 vuotias, aloitti syksyllä yläkoulun, harrastanut aerobiciä jo useamman vuoden ja kuuluu valmennusryhmään paikallisessa urheiluseurassa, eli kilpailee virallisesti. Sitten on tämä meidän pieni iltatähtösemme, enkelityttömme Meeri, 4 vuotias down-tyttö, äidin ja isin ja sisarusten silmäterä. Meeri on ns. ylläridown, koska odotusaikana ei missään ultrissa eikä verikokeissa näkynyt mitään poikkeavaa, vasta neidin synnyttyä totuus tuli ilmi. Alkupettymysten ja pelkojen jälkeen olemme moneen otteeseen tuumanneet, että emmepä olisi voineet ihanampaa iltatähteä saada! Rakastaa rakastaa!
 Kappas, ihanainen aurinko pilkistää pilven takaa. Pikku-neiti katselee disney-channelia nojatuolissa ja syö muumi-keksejä ja höpöttää kilpaa piirroshahmojen kanssa. Taidanpa liittyä seuraan. Toiverikasta torstaita!