Puuhaperjantai :)

Kotipihassa lähdössä retkelle

Ihana päivä ollut tämä syyskuun viimeinen päivä. Ilma on ollut mielettömän upea, kerrassaan uskomaton syyskuun keliksi. Eipä olisi enää parempaa ilmaa voinut tulla täksi päiväksi, sillä meillä oli pikku-neidin kanssa tänään perheretki-päivä. Seurakunta oli järjestänyt perheiden-viikon lopuksi mukavan perheretkipäivän paikalliseen leirikeskukseen Pappilanniemeen. Ja kyllä olikin paljon lapsia äiteineen ja isineen saapunut paikalle. Me edustimme pikku-neidin kanssa meidän perhettä, koska iskä ei töiltään kerennyt ja sisarukset olivat koulussa ja töissä. Aamulla startattiin yhdeksän jälkeen kotipihasta ja suuntasimme autonnokan kohti Pappilanniemeä auringon paistaessa ihanasti.

Tunnelissa

 Perille päästyämme tapasimme heti yhden pikku-ystävän äiteineen ja kohta tuli linja-autolla paikalle hurja määrä lapsia vanhempineen. Ensin mentiin sisälle aamuhartauteen, pappi-täti kertoi tarinan enkelistä ja sen jälkeen meille kerrottiin, mitä kaikkea puuhaa oli tarjolla. Jokainen sai itse päättää, mihin puuhaan halusi osallistua ja me suunnattiin ensimmäiseksi pihalle, josta löytyi puuharata. Oli aitoja ylitettävänä ja tunnelia läpimentävänä ja monenlaista laattaa, joiden päältä piti kävellä ja pussihyppelyä, joka kyllä oli meille liian haastava, joten se jätettiin suosiolla väliin, ja keilaamista ja hyppynaruhyppelyä ja hämähäkinseittiä läpimentävänä, hurjan paljon kaikkea jännää. :)

Tässä vuorossa enkeli-laulu

 Temppuradan jälkeen siirryimme sitten sisätiloihin minimuskariin laulamaan ja leikkimään. Oli esittely-laulu, jossa käytiin läpi kaikkien mukana olevien lasten nimet, enkelilaulu ja ylös-alas-taputus-laulu ja soitin-laulu, jossa saimme kaikki oman marakassin tai kulkuset tai kapulat, joilla soitettiin laulun mukana, pikku-neiti soitti marakassia. Sitten laulettiin vielä lopuksi soittorasia-laulu. Laulujen jälkeen siirryttiin sitten toiseen saliin, missä pääsimme perhe-sumpan rytmikkääseen maailmaan. Ja kyllä meidän tuli ihan hiki, kun niin rytmikkäästi sumpattiin. Kaiken tämän touhuamisen jälkeen meillä kaikilla olikin sitten melkoinen nälkä ja niinpä siirryttiinkin sitten ruokasaliin nauttimaan eritääin maittavasta ruuasta.

 Sitten olikin kotiin lähdön aika.

 Iltapäivästä olikin sitten poikien aika hieman touhuilla tuossa kotipihassa. Trampoliinin oli nyt aika lähteä talviteloille ja purkuhan sujui jälleen pojilta kuin tanssi konsanaan. Kerkesi siinä nuorempi oikein poseeraamaankin.

 

 Siis kaiken kaikkiaan ihana päivä jälleen ollut. Nyt odotammekin illan kohokohtaa jälleen alkavaksi, Tartu Mikkiin kun valtaa pian tv-ruudun niin meilläpä on meno taas ylimmillään. :)

  Sunnuntaille onkin jo ohjelma tiedossa, mutta saapi nähdä mitä huominen tuo tullessaan...

 Mukavaa viikonloppua kaikille!

Torstai

Tiskikone laulaa taas heti aamusta. Pyykinpesukonekin täytyisi taas laittaa laulamaan. Imuria huudatettiin eilen, mutta kyllä sitä saisi huudattaa täällä jokapäivä. Ammattikoululainen on viety jo kouluun ja yläkoululainen tuossa valmistautuu omaan koulupäiväänsä ja pikku-neiti seuraa siskonsa repunpakkailuja tarkkaan. Illalla meidän aurinkoinen touhusi kuistilla tuttuun tyyliinsä, oli vetäissyt peppi-saappaansa jalkoihinsa ja käsilaukku roikkui kaulassa ja kovasti oli menossa ulko-ovesta pihalle, huuteli moikat meille muille ja kun isoveikka sitten kysyi, että mihin olet menossa niin neiti vastasi että eskariin. <3 Voi tuota meidän pientä suloista neitiä! Niin sitä vissiin ihan itsenäisesti valmistaudutaan tulevaan oppivelvollisuuteen hyvissä ajoin, fiksu tyttö. <3 Mitä isot edellä, sitä pienet perässä!

 Täksi päiväksi onkin kuulemma luvattu taas vesisadetta, saapa nähdä, vielä ei ainakaan sada, vaikkakin taivas on kokolailla harmaa. Ehkä pidämme tänään sitten kotipäivän ja lepuutamme lenkkeilystä kipeytyneitä jalkoja hyvällä omallatunnolla. Vaikka kyllä tässä saa ihan riittävästi lenkkeilyä kotioloissakin, kun ravaa näitä kolmea kerrosta edestakaisin, hyvää hyötyliikuntaa.

 Huomenna meillä onkin pikku-neidin kanssa tiedossa mukava aamupäivä, mutta siitäpä kerrommekin vasta huomenna. Nyt limpsin lampsin alakertaan pyykkikonetta täyttämään.

 Huomiseen! :)

Syksyistä menoa

Niin tuo aika menee, ettei oikein meinaa aina kyydissä pysyä. Siitä on kohta viikko, kun viimeksi kirjoittelin, joten monen moista ollaan keretty pikku-neidin kanssa touhuileen. Nyt kun on ollut jo parempia kelejäkin niin ollaan päästy nauttimaan ulkoilusta oikein urakalla.

 Tulppaanin sipuleita istuteltiin sunnuntaina ja nyt sitten innolla odotamme ensi kevättä, että minkä värisiä sieltä sitten nousee. Ystävänä kanssa ollaan käyty päivittäin lenkillä, pikku-neiti höpöttänyt rattaissa ihan niin mukana meidän jutuissa, että välillä meinaa olla äidillä naurussa pitelemistä, meidän pikku papupata. :)

 Nyt onkin taas se aika päivästä, kun isommat ovat saapuneet koulusta, joten tohinaa ja touhua on taas enemmän kuin hetki sitten. Täytyypi tästä siis siirtyä keittiön puolelle valmisteleen tulevaa iltapäiväruokaa, jotta saadaan perheen masut täytettyä. Josko sitä taas huomenna kerkeisi tänne päivittelemään tapahtumia...

 Keskiviikon jatkoja vaan kaikille! :)

Sitä sun tätä

Keskiviikkona päästiin hetkeksi ulos happihypylle. Mentiin pihaan tutkimaan Viherpeukaloilta saapuneita paketteja ja tarkoitus oli, että saataisiin tulppaanien sipulit istutettua, mutta toisin kävi. Kerettiin availeen paketit ja tuumaamaan paikkaa sipuleille, niin johan alkoi taas satamaan kaatamalla. Ei siis muuta kuin kipinkapin takasin sisätiloihin. Alkaa kyllä pikkuhiljaa itse kullakin mieliala käymään melko väsyneeksi ja ankeaksi, kun aina vaan ja joka päivä sataa vettä. Pikku-neitikin on nukkunut joka päivä päiväunia, mitä hän ei ole kyllä harrastanut aikoihin, tosin onhan meillä ollut sitä sitkeää flunssaakin, mikä on vienyt voimat niin isommilta kuin pieneltäkin. Illalla käytiinkin sitten hieman ajelulla, tehtiin kauppareissu ja samalla käytiin tutkailemassa tonttitarjontaa tuossa ihan lähellä. Niinpä niin, pienenpieni haave on, että jospa rakennettaisiin ihan uusi ikioma koti, olen itseasiassa jo muutama vuosi taaksepäin suunnitellut talon, joka olisi se meidän unelmien koti, yhdessä kerroksessa. Aika näyttää, mitä tapahtuu...

 Torstaikin meni kokolailla sisätiloissa. Hieman siivoiltiin ja piirreltiin ja leikittiin kotileikkiä, neiti on kova hoitamaan vauva-nukkeaan ja kokkailemaan, suloinen pikku-äiti <3. Neidin pinnasänkykin saatiin myytyä, ilmoitus on ollut netissä jo jonkin aikaa ja nyt sen sitten osti Tamperelaispariskunta tulevalle ensimmäiselle lastenlapselleen, niin suloista. Toivotettiin tulevalle vauvalle yhtä hyviä unia, mitä meidän neiti siinä ensimmäisen vuotensa nukkui, sen jälkeen meillä ollaankin nukuttu äidin ja isin välissä. Saapa nähdä, josko nyt hankittaisiin sitten isojen tyttöjen sänky ja josko pikku-neiti siihen suostuisi käymään nukkumaan...

 Nytpä odotellaan viikonloppua alkavaksi. Äiti pääsee huomenaamulla nauttimaan olostaan kampaajalle, aerobiccari lähtee päivän mittaiselle valmennusleirille Tampereelle ja iskäkin on todennäköisesti koko viikonlopun kotona. Jospa päästäisiinkin yhdessä ulos touhuilemaan syksyisiä pihahommia ja istuttamaan ne tulppaanien sipulit...

 Puuhakasta perjantaita!

Alkuviikon tohinoita

Maanantai se meni mukavissa merkeissä. Pikku-neidillä oli tietty perinteinen puheterapia-tunti, puheterapeutti tulee aina maanantaisin kotiin pitämään neidille "oppituntia". Me aina hieman vitsaillaankin, että meidän nuorimmaisella kun on etuoikeus tähän kotiopetukseen, siinä missä toiset lapset lähtevät kouluun kuka mihinkin suuntaan, niin pikku-neidille tulee ope kotiin. No mutta ensi syksynä vissiin pikku-neidinkin tilanne muuttuu, kun olemme ajatelleet kokeilla varhennettua esikoulua, jolloin neiti kävisi siis vuoden sijasta kaksi vuotta eskaria. Meidän pienokaisen kohdalla vallankin tämä saattaa olla paras mahdollinen vaihtoehto, koska hän reakoi uusiin paikkoihin, asioihin ja ihmisiin todella voimakkaasti. Pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisin hänet viemään ykskaks yllättäen hoitoon tai kouluun kylmiltään, tuntuu niin hirveältä että vallan ahdistaa. Siksi olen niin onnellinen tästä meidän tilanteesta tällähetkellä, että voin olla kotiäitinä ja sitä kautta varmistaa pienokaisemme turvallisen ja pehmeän laskun tuonne koulumaailmaan sitten ensi syksynä. Meininkihän tosiaan on se, että pikku-neiti kävisi alkuun vain parina päivänä eskarissa ja jos vaan tuntuu vähänkään siltä, että jääminen on tuskaa, niin äiti jää alkuun sinne ns. henkilökohtaiseksi avustajaksi. Mutta siihen on onneksi vielä aikaa.

 Puheterapiatunnin jälkeen olikin mukava yllätys, kun ystävättäreni saapui pitkästä aikaa kahville ja höpisemään kuulumisia ja tapahtumia. Ikävää vaan oli se, että hänellä oli selkä niin pahasti jumissa, että istuminen meinasi olla melkoista tuskaa. Onneksi kuitenkin löydettiin sohvalta sen verran mukava asento istumiseen, että pari tuntia saatiin kulumaan hyvinkin nopeaan höpötellessä. Ehtoo menikin sitten pyykkikonetta täyttäessä ja tyhjentäessä ja hieman tv:tä katsellessa, Neljän tähden illallinen kun on yksi tämän äidin lemppariohjelmista.

 Tiistaina olikin sitten aamusta lähtö Tampereelle Taysiin ja siellä ke-va-neuvolaan. Pikku-neidillä oli puheterapeutin ja lääkärin kanssa tapaaminen, koskien ensivuoden puheterapia-tunteja. Siellä kuluikin koko aamupäivä, mutta kyllä saatiin tarvittavat asiat hoidettua erinomaisesti kuntoon ja pikku-neiti sai erinomaista palautetta sekä puheterapeutilta että lääkäriltä, hurmaava ja hyvin kehittynyt neljävuotias prinsessa. Ja äidin ja isin sydämet sen kun vaan jatkavat sulamistaan. Nyt vaan odotellaan kirjelmää sieltä, jotta äiti pääsee sitten lempipuuhaansa (inhoon) eli täytteleen kelan kaavakkeita. Onneksi ne on täällä meilläpäin hoitunut kuitenkin tosi helposti ja kivuttomasti nuo kelan-jutut.

 Nyt ootellaan, josko tuo keli hieman antaisi meille mahdollisuutta lähteä edes pienelle lenkille, jotta saataisiin pitkästä aikaa happitaso hyvälle tasolle. ;)

 Kepeätä keskiviikkoa!

Sohvan kantoa ja sympatiaa

Sunnuntai on kaiketi luotu lepopäiväksi, mutta meidän perheessä se tahtoo monasti olla kyllä kaikkea muuta, kuin lepopäivä. Silloin kun yleensä isäntäkin suvaitsee olla kotona, niin täytyyhän se myöskin käyttää hyödyksi. Joten, eilen sitten laitoin puolisoni ja molemmat poikani hieman kuntoilemaan sohvankannon merkeissä. ;)

 Olohuoneen sohvanrunko on jossainvaiheessa hieman notkahtanut, mitä tosin ihmettelen, kun sohvan piti olla niin hyvää kotimaista laatua, joten se kannettiin pihalle odottamaan kaatopaikalle pääsyä. Tästä sohvasysteemistä puolet on ollut tuolla alakerrassa takkahuoneessa, joten sieltä sitten miehet saivat kantaa sen toisen, vielä ehjän rungon olkkariin. No sitten piti tietty saada takkahuoneeseen tietty olohuoneeseen kannetun tilalle sohva ja sehän taas puolestaan löytyi tuosta kuistilta. Kyllä mä niin olin sitten ylpeä nuista miehistäni, kun niin viitsivät sunnuntaina kuskata sohvakalusteita edessuntakas. :)

 No nyt kun on sohva-asiat saatu järjestykseen, tuli suunnaton halu laittaa olohuoneessa yksi seinä uuteen kuosiin ja sit olis niin kiva saada siihen ruokailuryhmä ja ... Mä niin tykkään kyllä suunnitella ja sisustella, sais vaan aina asiat tapahtumaan yhtä nopeasti käytännössä kuin ne täällä pienessä päässä syntyvät. No, katsotaan nyt, kuinka pian alkaa tapahtumaan, sillä visiot on jo heitetty puolison korviin.

 Loppu sunnuntai otettiinkin sitten rennosti, syötiin hyvin ja katseltiin telkkaria, ulos kun ei vielä viitsitty lähteä tuota meidän pikku-neitiä viemään tuon flunssan takia.

 Nyt täällä meillä vallitsee hiljaisuus, koululaiset ovat lähteneet opiskelemaan, isäntä ja esikoinen ovat työmaillaan ja pikku-neiti nukkuu vielä kaikessa rauhassa. Voisin melkein sanoa, että nämä hetket ovat äidin laatuaikaa itselleen... ;)

 Mukavaa maanantaita!

Tuoksuja ja tunteita

Ihana aamu, pikku-neidin kanssa nukuttiin ekstrapitkään, kello näytti 10.15, kun avasin silmäni ja tunsin neidin pienen suloisen käden poskellani. Ensimmäiset sanat pikkuiseni suusta oli: kulta ratas (eli rakas). Voiko ihanammin päivä enää alkaa? :) Ja eikun aamupuurolle ja kaffelle ja vielä kerettiin näkemään telkkarista torstaina väliin jäänyt jakso Neljän tähden illallisesta. Sitten aamupesulle.

 Kauppareissu tuli jälleen tehtyä yksin, koska rakas puolisoni oli töissä, yrittäjän ihanuuksia, ja koska Meeri on edelleen flunssassa, joutui hän jäämään isoveljiensä kanssa kotiin, vaikkakin tykkää kovasti käydä kaupassa tervehtimässä kaupantätejä ja asiakkaita. Sitten oli veljesten vuoro lähteä shoppailemaan, Ideaparkiin menivät vaateostoksia tekemään, toinen haki takkia ja toinen paitoja ja huppareita. On niin helppoa nykyään, kun ei itse tarvitse miettiä, millaisia vaatteita lapsille ostaa, kun itse hoitavat nämä hankinnat. Pikku-neidille nyt löytää ihan ilman etsimistäkin vaatteita, välillä jopa liiankin kanssa. ;) Sillävälin, kun isommat shoppailivat, me valmistettiin pikku-neidin kanssa muusia ja makkarakastiketta, syötiin masut täyteen ja sitten leikittiin ja pelailtiin.

 Reippaasti iltapäivän puolella iskä saapui kotiin, me teimme pikku-neidin kanssa pitsan ja sitten olikin äidin vuoro lähteä hieman kutsuilemaan. Ystävätär järjesti Partylite-kutsut ja kyllä taas oli niin ihania kynttelikköjä, että olisi voinut ostaa vaikka kaikki, mutta tyydyin kuitenkin kahteen tuotteeseen ja tietty kynttilöitä piti tilata runsaasti, tuikkivia, votiiveja ja pilarikynttilöitä, valkolumimarjaa, mansikkaraparperia ja ranskalaista vanilijaa. Ihanaa, syksyksi ja pitkälle talveen on nyt kynttilät sitten hommattu, ihania tuoksuja talo pian tulvillaan. Niin ja kahvitarjottavat kutsuilla olivat jälleen niin herkullisia ja maittavia, ihana ilta kaiken kaikkiaan.

Nyt on käyty saunassa ja laulettu biisikärpäsen mukana taas täysin palkein, kynttilöitä sytytetty sekä sisälle että ulos, nautitaan lauantai-illasta ja tunnelmasta koko perheen voimin.

 Leppoisaa lauantai-iltaa vaan kaikille!

Perjantaita

Tämä päivä alkoi erittäin ankaralla päänsäryllä, jota jatkui sitten ihan koko päivän huolimatta siitä, että särkylääkettä kyllä olen nauttinut. Johtunee kenties tästä flunssasta... No, tällähetkellä tuntuu siltä, että särky alkaa hieman hellittää, eli ehkä yön sitten saan nukkua rauhassa, toivon niin.

 Tänään oli itselläni aamupäivällä hammaslääkäri, tarkastus jossa tulee käytyä joka toinen vuosi, ja jälleen näytti enemmän kuin hyvältä. Hammaslääkärini oikein tsekkasi koneelta, että koskas viimeksi on ollut paikkausta tai muuta toimenpidettä, niin vuonna -98 joku pienimuotoinen paikkaus ollut. Sitten herra hammaslääkäri tuumasi, että varmaan riittää, kun seuraavan kerran tulen kolmen vuoden kuluttua tarkastukseen. Kyllä taas kelpaa, ainakin hampaiden puolesta. ;)

 Iltapäivällä olikin sitten pikku-neidin vuoro käydä lääkäri-setää moikkaamassa. Ajattelin, että varmuuden vuoksi näin viikonlopun alla käydään tarkastamassa, ettei tuo flunssa ole tehnyt neidille tulehduksia, eikä sieltä sitten bakteeritulehdusta onneksi löytynytkään. Nielu oli kuulemma kovin punainen ja turvoksissa, mutta eipä ole vissiin kurkku kuitenkaan ollut kipeä, koska neiti ei ole millään lailla varonut kurkkuaan, virusperäiseksi nielutulehdukseksi lääkäri taudin nimitti, sitä kun on kuulemma täällä meilläpäin kovasti liikkeellä. Nyt vaan sitten rauhassa levätään ja odotetaan, että tauti paranee.

 Perjantain ja hyvin sujuneiden lääkärireissujen kunniaksi meidän iskä halusi sitten viedä meitä ulos syömään, joten suuntasimme kulkumme Ideaparkiin ja siellä Hookin herkulliseen maailmaan. Pikku-neiti söi kierreranskiksia suurella nautinnolla siinä missä isommat söivät tulisia ja vähemmän tulisia siipiä. Kyllä taas kannatti olla reipas tyttö lääkärissä ja kyllä oli taas pitkästä aikaa mukava äidillekin, kun ei tarvinnutkaan valmistaa itse ruokaa vaan sai muiden kanssa istua vaan valmiiseen pöytään. Ihan mukavaa ekstraa normi arkeen. :)

 Nythän me odotammekin sitten innolla pikku-neidin lempiohjelman alkamista. Pitkän tauon jälkeen kun TV2:lla alkaa taas Tartu mikkiin pyörimään näin perjantaisin, pääsee neiti jälleen laulamaan sydämensä innolla <3. Mutta ennen sitä äiti käy hieman löylyssä rentoutumassa.

 Huomenna onkin sitten tiedossa mukava ilta...

Torstai on toivoa täynnä

Sataa sataa ropisee... Sitähän se syksyllä yleensä, mutta kun jo tottui niihin nätteihin syyskeleihin, niin tämä tuntuu niin masentavalta. No, eipä sitä muutenkaan pääsisi nauttimaan ulkoilusta juuri nyt, kun olemme tuon nuorimmaisen kanssa flunssan kourissa. Täytyy varmaan varata viimeistään huomiseksi pikku-neidille lääkäri, on sitä paljon räkäinen tyllerö. Nyt kuitenkin kulutamme aikaa lukemalla kirjoja, oikein urakalla, katselemalla lastenohjelmia ja muuten vaan köllöttelemällä. Iltapäivästä täytyy taas hakea ammattikoululaista koulusta kotiin ja sitten ruuan jälkeen viedä neitiä harkkoihin.

 Niin todellakin, tänään piti selventää hieman näitä meidän perhejuttuja, jotta lukijan olisi helpompi pysyä mukana meidän kuvioissa. Eli, rakas puolisoni Jukka, on yksityisyrittäjä, rakennusalaa. Esikoisemme Lauri, on pian 19 vuotias, valmistui keväällä talonrakentajaksi ja työskentelee tällähetkellä isänsä firmassa. Markus, 16 vuotias, opiskelee ensimmäistä vuotta ammattikoulussa talonrakentajaksi ja hänellä haaveena rakennussuunnittelijan ammatti. Laura, kohta 13 vuotias, aloitti syksyllä yläkoulun, harrastanut aerobiciä jo useamman vuoden ja kuuluu valmennusryhmään paikallisessa urheiluseurassa, eli kilpailee virallisesti. Sitten on tämä meidän pieni iltatähtösemme, enkelityttömme Meeri, 4 vuotias down-tyttö, äidin ja isin ja sisarusten silmäterä. Meeri on ns. ylläridown, koska odotusaikana ei missään ultrissa eikä verikokeissa näkynyt mitään poikkeavaa, vasta neidin synnyttyä totuus tuli ilmi. Alkupettymysten ja pelkojen jälkeen olemme moneen otteeseen tuumanneet, että emmepä olisi voineet ihanampaa iltatähteä saada! Rakastaa rakastaa!
 Kappas, ihanainen aurinko pilkistää pilven takaa. Pikku-neiti katselee disney-channelia nojatuolissa ja syö muumi-keksejä ja höpöttää kilpaa piirroshahmojen kanssa. Taidanpa liittyä seuraan. Toiverikasta torstaita!

Aloitteleva journalisti ;)

Tästä se alkaa, elämäni ensimmäinen virallinen blogi. Kaikkeen sitä ikääntyessään innostuu. No mutta ehkäpä tämä on sitä ns. vastapainoa kotiäidin normaaliin päivärutiiniin ja sikäli helppoa, että tämä ei velvoita mihinkään ja tätä voi tehdä juuri silloin kun haluaa, kerkiää, viitsii ja jaksaa.
 Lapsena monesti aloitin päiväkirjan kirjoittamisen, mutta joka kerta se tyssäsi ensimmäiseen päivään. Liekö syynä ollut ajanpuute vaiko viitteliäisyys, mene ja tiedä, mutta nykyään tämä tuntuu olevan hieman helpompaa, koska ei tarvitse kuin nakuttaa näitä tietokoneen näppäimiä ja virheen sattuessa voi vain painaa yhtä nappia niin johan on taas tekstit korjattu, ei tarvitse enää pyyhekumia eikä terotinta käyttää. Helppoa!
 Keskiviikko menee kovaa kyytiä eteenpäin, vesisadetta ja kovaa tuulta ollut aamupäivän, nyt hieman rauhoittunut. Vesisade teetti sen, että meidän ammattikoululainen vietiin aamulla autolla kouluun joten kohta on aika lähteä häntä sieltä hakemaan kotiin. Yläkoululainenkin pian saapuu koulusta kotiin, välipalalle on taas käyttöä, ja sitten jo kohta mennään kovaa kyytiä harkkoihin. Hmm... huomenna täytyykin varmaan kirjoittaa hieman menneestä, eli valaista meidän perheen sisältöä, niin pysytään kaikki jyvällä näissä meidän arjen kuvioissa.
 Siispä mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille ja huomiseen! :)