Perjantai... jälleen :)

Niin se viikko taas meni. Touhua ja tohinaa on riittänyt. Viime lauantaina käytiin Keravalla nauttimassa taitavista aerobic-esityksistä, meidän oma neitikin sai ihan kivat pisteet yksilöohjelmallaan ja tyttöjen joukkueohjelmakin meni ihan kivasti. Tulevana sunnuntaina kisataan Tampereella, mutta pelkästään joukkueohjelmalla.

 Maanantaista alkoikin sitten spesiaali juttu, sillä meidän pikku-neiti sai ihan ikioman "hoitotädin" itselleen kuudeksi viikoksi eteenpäin aina maanantaista perjantaihin 9-15. Meidän tuttavaperheen tytär opiskelee lähihoitajaksi ja on nyt sitten työharjoittelussa meillä, hoitamassa erityislasta. Aivan mielettömän upee juttu joka suhteessa. Pikku-neiti nauttii saamastaan erityishuolenpidosta, äiti nauttii kotitöiden tekemisestä ihan itsekseen ja sen lisäksi saadaan antaa mahdollisuus nuorelle opiskelijalle oppia toimimaan erityislapsen kanssa kokonaisvaltaisesti päivän askareissa. Ihan mahtava viikko jo takana ja vielä onneksi viisi edessä. :)

 Tänään käytiin pitkästä aikaa perhekerhoilemassakin, me kaikki kolme naista. :) Mukavaa oli taas leikkiä ja laulaa, touhuta ja askarrella. Ja huomenna olisi sitten tiedossa vertaistapaaminen Hämeenlinnassa, mikäli vaan ehdimme paikalle.

 Mutta nyt ollaan vaan ihan rennosti ja odotetaan Kuorosotaa ja Tartu Mikkiin ohjelmia alkavaksi.

Pikku-neiti isokenkä toivotteleepi kaikille oikein mukavaa viikonloppua! :)

Lokakuuta...

Aika menee vaan niin kovaa tahtia eteenpäin... Siitä kun on taas muutama hetki aikaa, kun viimeksi kirjoittelin tänne. Tuon pikku-neidin kanssa päivät menee välillä niin siivillä, ettei kerkiä eikä aina jaksakkaan laittaa ajatuksiaan tekstiksi. Ja sitten kun on vielä nuo flunssapöpöt ja virukset olleet riesana, niin eipä ihme, että meinaa välillä olla väsy...

Kelit vaihtelee kylmästä vesisateesta kauniiseen kuulaaseen auringonpaisteeseen, sitähän se syksy on parhaimmillaan. Piha on saatu melkein jo talvikuosiin, vielä olisi yksi pöytä ja pari tuolia ja keinu laittamatta talviteloille. Haravointi jätetäänkin tänävuonna tekemättä lähes kokonaan, suurimpia kasautumia ehkä kerätään pois ja loppu ajetaan leikkurilla pieneksi silpuksi ja jätetään ravinteeksi nurmikolle, sitten keväällä haravoidaan jäännökset pois. Ihan kiva niin, vaikka tykkäänkin haravoinnista, mutta mun hartiani ja niskani ei tykkää ja yleensä kärsinkin haravointiurakan jälkeen viikon verran kovasta migreenistä.

Harkkakisoista

Aerobiccarin kisakausi on alkanut, mikä tietää viikonloppuisin meille reissaamista ympäri Suomea. Ihanaa lähteä taas nauttimaan upeista kilpailuesityksistä, värikkäistä ja upeista kisapuvuista ja jännittämään täysillä kisakatsomoon tyttärensä menestymistä. Ja meidän pikku-neitikin kun nautii niin täysillä, kannustaa ja elää mukana siskonsa ja muiden tyttöjen aerobic-esityksissä, eikä haittaa yhtään, vaikka kisamusiikki tahtoo olla melko kovalla ja kaikki ne valtavat kannustushuudot, kiljahdukset ja taputukset, jotka raikuvat aina kisahallissa, meidän pikku-neiti taputtaa ja huutaa ja kiljahtelee mukana, niin IHANAA  niin IHANAA! :)  Huomenna lähdemme kisaamaan Keravalle.

Tämä viikko ollaan nautittu koululaisten syyslomasta. Ollaan nukuttu aamulla pitkään ja valvottu illalla vähän pitempään kuin normaalisti, vietetty aikaa yhdessä oleillen ja shoppaillen. Pikku-neidille hankittiin uusi vaatekaappi ja vanhemmalle tyttärelle uusi sänky. Äiti haluais vielä ostaa uuden ruokailuryhmän, jonka sijoittaisi olohuoneeseen, mutta meidän iskä ei ole vielä antanut lopullista hyväksyntää siihen asiaan, joten odotellaan vielä... Remonttiakin pitäisi taas pikkuhiljaa alkaa jatkamaan, aerobiccarimme odottaa jo kuumeisesti huoneensa uudistamista, kunpa osaisin tehdä nuita kirvesmiehen hommia, niin ei tarvitsisi niin odotella... Mutta eihän suutarin lapsillakaan kenkiä ollut... ;) 

Ensi viikolla meillä alkaakin sitten jännät kuviot muutamaksi viikoksi eteenpäin, mutta niistä kerrotaan sitten seuraavalla kerralla. Nyt täytyypi ottaa imuri esiin ja ryhtyä viikonloppusiivoukseen. Ehtoolla on sitten mukava istua soffalle nauttimaan hyvistä tv-ohjelmista, kun on puhdas pirtti... Tänään alkaa   KUOROSOTA  ! 

Oikein mukavaa ja nautinnollista viikonloppua kaikille!

Puuhaperjantai :)

Kotipihassa lähdössä retkelle

Ihana päivä ollut tämä syyskuun viimeinen päivä. Ilma on ollut mielettömän upea, kerrassaan uskomaton syyskuun keliksi. Eipä olisi enää parempaa ilmaa voinut tulla täksi päiväksi, sillä meillä oli pikku-neidin kanssa tänään perheretki-päivä. Seurakunta oli järjestänyt perheiden-viikon lopuksi mukavan perheretkipäivän paikalliseen leirikeskukseen Pappilanniemeen. Ja kyllä olikin paljon lapsia äiteineen ja isineen saapunut paikalle. Me edustimme pikku-neidin kanssa meidän perhettä, koska iskä ei töiltään kerennyt ja sisarukset olivat koulussa ja töissä. Aamulla startattiin yhdeksän jälkeen kotipihasta ja suuntasimme autonnokan kohti Pappilanniemeä auringon paistaessa ihanasti.

Tunnelissa

 Perille päästyämme tapasimme heti yhden pikku-ystävän äiteineen ja kohta tuli linja-autolla paikalle hurja määrä lapsia vanhempineen. Ensin mentiin sisälle aamuhartauteen, pappi-täti kertoi tarinan enkelistä ja sen jälkeen meille kerrottiin, mitä kaikkea puuhaa oli tarjolla. Jokainen sai itse päättää, mihin puuhaan halusi osallistua ja me suunnattiin ensimmäiseksi pihalle, josta löytyi puuharata. Oli aitoja ylitettävänä ja tunnelia läpimentävänä ja monenlaista laattaa, joiden päältä piti kävellä ja pussihyppelyä, joka kyllä oli meille liian haastava, joten se jätettiin suosiolla väliin, ja keilaamista ja hyppynaruhyppelyä ja hämähäkinseittiä läpimentävänä, hurjan paljon kaikkea jännää. :)

Tässä vuorossa enkeli-laulu

 Temppuradan jälkeen siirryimme sitten sisätiloihin minimuskariin laulamaan ja leikkimään. Oli esittely-laulu, jossa käytiin läpi kaikkien mukana olevien lasten nimet, enkelilaulu ja ylös-alas-taputus-laulu ja soitin-laulu, jossa saimme kaikki oman marakassin tai kulkuset tai kapulat, joilla soitettiin laulun mukana, pikku-neiti soitti marakassia. Sitten laulettiin vielä lopuksi soittorasia-laulu. Laulujen jälkeen siirryttiin sitten toiseen saliin, missä pääsimme perhe-sumpan rytmikkääseen maailmaan. Ja kyllä meidän tuli ihan hiki, kun niin rytmikkäästi sumpattiin. Kaiken tämän touhuamisen jälkeen meillä kaikilla olikin sitten melkoinen nälkä ja niinpä siirryttiinkin sitten ruokasaliin nauttimaan eritääin maittavasta ruuasta.

 Sitten olikin kotiin lähdön aika.

 Iltapäivästä olikin sitten poikien aika hieman touhuilla tuossa kotipihassa. Trampoliinin oli nyt aika lähteä talviteloille ja purkuhan sujui jälleen pojilta kuin tanssi konsanaan. Kerkesi siinä nuorempi oikein poseeraamaankin.

 

 Siis kaiken kaikkiaan ihana päivä jälleen ollut. Nyt odotammekin illan kohokohtaa jälleen alkavaksi, Tartu Mikkiin kun valtaa pian tv-ruudun niin meilläpä on meno taas ylimmillään. :)

  Sunnuntaille onkin jo ohjelma tiedossa, mutta saapi nähdä mitä huominen tuo tullessaan...

 Mukavaa viikonloppua kaikille!

Torstai

Tiskikone laulaa taas heti aamusta. Pyykinpesukonekin täytyisi taas laittaa laulamaan. Imuria huudatettiin eilen, mutta kyllä sitä saisi huudattaa täällä jokapäivä. Ammattikoululainen on viety jo kouluun ja yläkoululainen tuossa valmistautuu omaan koulupäiväänsä ja pikku-neiti seuraa siskonsa repunpakkailuja tarkkaan. Illalla meidän aurinkoinen touhusi kuistilla tuttuun tyyliinsä, oli vetäissyt peppi-saappaansa jalkoihinsa ja käsilaukku roikkui kaulassa ja kovasti oli menossa ulko-ovesta pihalle, huuteli moikat meille muille ja kun isoveikka sitten kysyi, että mihin olet menossa niin neiti vastasi että eskariin. <3 Voi tuota meidän pientä suloista neitiä! Niin sitä vissiin ihan itsenäisesti valmistaudutaan tulevaan oppivelvollisuuteen hyvissä ajoin, fiksu tyttö. <3 Mitä isot edellä, sitä pienet perässä!

 Täksi päiväksi onkin kuulemma luvattu taas vesisadetta, saapa nähdä, vielä ei ainakaan sada, vaikkakin taivas on kokolailla harmaa. Ehkä pidämme tänään sitten kotipäivän ja lepuutamme lenkkeilystä kipeytyneitä jalkoja hyvällä omallatunnolla. Vaikka kyllä tässä saa ihan riittävästi lenkkeilyä kotioloissakin, kun ravaa näitä kolmea kerrosta edestakaisin, hyvää hyötyliikuntaa.

 Huomenna meillä onkin pikku-neidin kanssa tiedossa mukava aamupäivä, mutta siitäpä kerrommekin vasta huomenna. Nyt limpsin lampsin alakertaan pyykkikonetta täyttämään.

 Huomiseen! :)

Syksyistä menoa

Niin tuo aika menee, ettei oikein meinaa aina kyydissä pysyä. Siitä on kohta viikko, kun viimeksi kirjoittelin, joten monen moista ollaan keretty pikku-neidin kanssa touhuileen. Nyt kun on ollut jo parempia kelejäkin niin ollaan päästy nauttimaan ulkoilusta oikein urakalla.

 Tulppaanin sipuleita istuteltiin sunnuntaina ja nyt sitten innolla odotamme ensi kevättä, että minkä värisiä sieltä sitten nousee. Ystävänä kanssa ollaan käyty päivittäin lenkillä, pikku-neiti höpöttänyt rattaissa ihan niin mukana meidän jutuissa, että välillä meinaa olla äidillä naurussa pitelemistä, meidän pikku papupata. :)

 Nyt onkin taas se aika päivästä, kun isommat ovat saapuneet koulusta, joten tohinaa ja touhua on taas enemmän kuin hetki sitten. Täytyypi tästä siis siirtyä keittiön puolelle valmisteleen tulevaa iltapäiväruokaa, jotta saadaan perheen masut täytettyä. Josko sitä taas huomenna kerkeisi tänne päivittelemään tapahtumia...

 Keskiviikon jatkoja vaan kaikille! :)

Sitä sun tätä

Keskiviikkona päästiin hetkeksi ulos happihypylle. Mentiin pihaan tutkimaan Viherpeukaloilta saapuneita paketteja ja tarkoitus oli, että saataisiin tulppaanien sipulit istutettua, mutta toisin kävi. Kerettiin availeen paketit ja tuumaamaan paikkaa sipuleille, niin johan alkoi taas satamaan kaatamalla. Ei siis muuta kuin kipinkapin takasin sisätiloihin. Alkaa kyllä pikkuhiljaa itse kullakin mieliala käymään melko väsyneeksi ja ankeaksi, kun aina vaan ja joka päivä sataa vettä. Pikku-neitikin on nukkunut joka päivä päiväunia, mitä hän ei ole kyllä harrastanut aikoihin, tosin onhan meillä ollut sitä sitkeää flunssaakin, mikä on vienyt voimat niin isommilta kuin pieneltäkin. Illalla käytiinkin sitten hieman ajelulla, tehtiin kauppareissu ja samalla käytiin tutkailemassa tonttitarjontaa tuossa ihan lähellä. Niinpä niin, pienenpieni haave on, että jospa rakennettaisiin ihan uusi ikioma koti, olen itseasiassa jo muutama vuosi taaksepäin suunnitellut talon, joka olisi se meidän unelmien koti, yhdessä kerroksessa. Aika näyttää, mitä tapahtuu...

 Torstaikin meni kokolailla sisätiloissa. Hieman siivoiltiin ja piirreltiin ja leikittiin kotileikkiä, neiti on kova hoitamaan vauva-nukkeaan ja kokkailemaan, suloinen pikku-äiti <3. Neidin pinnasänkykin saatiin myytyä, ilmoitus on ollut netissä jo jonkin aikaa ja nyt sen sitten osti Tamperelaispariskunta tulevalle ensimmäiselle lastenlapselleen, niin suloista. Toivotettiin tulevalle vauvalle yhtä hyviä unia, mitä meidän neiti siinä ensimmäisen vuotensa nukkui, sen jälkeen meillä ollaankin nukuttu äidin ja isin välissä. Saapa nähdä, josko nyt hankittaisiin sitten isojen tyttöjen sänky ja josko pikku-neiti siihen suostuisi käymään nukkumaan...

 Nytpä odotellaan viikonloppua alkavaksi. Äiti pääsee huomenaamulla nauttimaan olostaan kampaajalle, aerobiccari lähtee päivän mittaiselle valmennusleirille Tampereelle ja iskäkin on todennäköisesti koko viikonlopun kotona. Jospa päästäisiinkin yhdessä ulos touhuilemaan syksyisiä pihahommia ja istuttamaan ne tulppaanien sipulit...

 Puuhakasta perjantaita!

Alkuviikon tohinoita

Maanantai se meni mukavissa merkeissä. Pikku-neidillä oli tietty perinteinen puheterapia-tunti, puheterapeutti tulee aina maanantaisin kotiin pitämään neidille "oppituntia". Me aina hieman vitsaillaankin, että meidän nuorimmaisella kun on etuoikeus tähän kotiopetukseen, siinä missä toiset lapset lähtevät kouluun kuka mihinkin suuntaan, niin pikku-neidille tulee ope kotiin. No mutta ensi syksynä vissiin pikku-neidinkin tilanne muuttuu, kun olemme ajatelleet kokeilla varhennettua esikoulua, jolloin neiti kävisi siis vuoden sijasta kaksi vuotta eskaria. Meidän pienokaisen kohdalla vallankin tämä saattaa olla paras mahdollinen vaihtoehto, koska hän reakoi uusiin paikkoihin, asioihin ja ihmisiin todella voimakkaasti. Pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisin hänet viemään ykskaks yllättäen hoitoon tai kouluun kylmiltään, tuntuu niin hirveältä että vallan ahdistaa. Siksi olen niin onnellinen tästä meidän tilanteesta tällähetkellä, että voin olla kotiäitinä ja sitä kautta varmistaa pienokaisemme turvallisen ja pehmeän laskun tuonne koulumaailmaan sitten ensi syksynä. Meininkihän tosiaan on se, että pikku-neiti kävisi alkuun vain parina päivänä eskarissa ja jos vaan tuntuu vähänkään siltä, että jääminen on tuskaa, niin äiti jää alkuun sinne ns. henkilökohtaiseksi avustajaksi. Mutta siihen on onneksi vielä aikaa.

 Puheterapiatunnin jälkeen olikin mukava yllätys, kun ystävättäreni saapui pitkästä aikaa kahville ja höpisemään kuulumisia ja tapahtumia. Ikävää vaan oli se, että hänellä oli selkä niin pahasti jumissa, että istuminen meinasi olla melkoista tuskaa. Onneksi kuitenkin löydettiin sohvalta sen verran mukava asento istumiseen, että pari tuntia saatiin kulumaan hyvinkin nopeaan höpötellessä. Ehtoo menikin sitten pyykkikonetta täyttäessä ja tyhjentäessä ja hieman tv:tä katsellessa, Neljän tähden illallinen kun on yksi tämän äidin lemppariohjelmista.

 Tiistaina olikin sitten aamusta lähtö Tampereelle Taysiin ja siellä ke-va-neuvolaan. Pikku-neidillä oli puheterapeutin ja lääkärin kanssa tapaaminen, koskien ensivuoden puheterapia-tunteja. Siellä kuluikin koko aamupäivä, mutta kyllä saatiin tarvittavat asiat hoidettua erinomaisesti kuntoon ja pikku-neiti sai erinomaista palautetta sekä puheterapeutilta että lääkäriltä, hurmaava ja hyvin kehittynyt neljävuotias prinsessa. Ja äidin ja isin sydämet sen kun vaan jatkavat sulamistaan. Nyt vaan odotellaan kirjelmää sieltä, jotta äiti pääsee sitten lempipuuhaansa (inhoon) eli täytteleen kelan kaavakkeita. Onneksi ne on täällä meilläpäin hoitunut kuitenkin tosi helposti ja kivuttomasti nuo kelan-jutut.

 Nyt ootellaan, josko tuo keli hieman antaisi meille mahdollisuutta lähteä edes pienelle lenkille, jotta saataisiin pitkästä aikaa happitaso hyvälle tasolle. ;)

 Kepeätä keskiviikkoa!